Vanhempieni kanssa vierailimme usein Kansallismuseossa, missä he halusivat opettaa minulle suomalaisen kulttuurin rikkaita perinteitä ja historiaa. Kestävimpiä muistojani näiltä retkiltä ovat lumiset kaupungit, joiden kartanot ja palatsit värisivät sydäntalven auringon alla, ja ennen kaikkea synkät, lämpimät museosuojat, joissa ajan ja historian havina tipahtivat kämmenelleni kuin ensimmäiset lumihiutaleet talven taivaalta.
Kansallismuseon suurin aarre opetti jo nuorena minulle, että Suomi ei ole vain maa, jolla on maantieteelliset rajat. Se on paikka, jolla on syvä ja kunnioitusta herättävä historia, joka ulottuu esihistoriallisista ajoista aina nykypäivään saakka. Museon jokainen patsas, taideteos ja esine on osa tätä tarinaa. Ne muistuttavat meitä siitä, missä olemme olleet, kuka meistä on tullut, ja kenties antavat vihjeitä siitä, mihin olemme menossa.
Jokaisella näistä esineistä on oma tarinansa, joka on kirjoitettu historian kirjan hauraimmille lehdille. Ne ovat todistajia ja kertojia, jotka maalaavat kuvan menneisyydestämme ja esittelevät sen nykyhetkiseen, kohtaamme. Voimme koskea näihin esineisiin, tuntea niiden pinnan kovuuden tai pehmeyden, ihmetellä niiden kauneutta ja sitä käsityötaitoa, jolla ne on valmistettu. Ne ovat koko Suomen omaisuutta, ja yhdessä ne luovat tarinamme.
Yhtienvetona: Suomen Kansallismuseo on paikka, joka vangitsee mielikuvituksemme ja herättää menneisyytemme eloon. Jokaisen taideteoksen, patsaan ja esineen kautta se kertoo tarinan Suomen rikkaasta ja monimuotoisesta historiasta. Jokainen niistä on osa suurta kertomusta, joka muodostaa kansamme ydinolemuksesta. Siksi suosittelen jokaiselle vierailua Kansallismuseossa – siellä et ainoastaan kävele historian halki, vaan voit myös tuntea sen sykkeen.