Jokainen museo on täynnä tarinoita, jotka odottavat kertojaa. Suomen museot tarjoavat kulturelliin kontekstiin sidotun portin menneeseen – lukuisten näyttelyiden, artefaktien ja erilaisten kokoelmien kautta. Tänään paljastamme yhden tarinan, pieneltä vaikuttavan, mutta merkityksellisen, joka on piilossa Suomen Kansallismuseossa. Tämän tarinan nimi on “Akvaarion salaisuus”.
Suomen Kansallismuseo, komea jugendlinna Helsingin Töölössä, on monille tuttu monumentti, jonne luokkaretket, turistit ja historiaa rakastavat vievät. Lähes jokainen meistä on kulkenut sen suurten auloiden halki, katsellut muinaisia kivikirveitä, ihmetellyt rautakauden koruja tai astunut sisälle 1700-luvun tupa-interiööriin. Harva kuitenkaan tietää, että museon viileän ulkokuoren seassa, yksi sen näyttelyn esineistä pitää sisällään jotakin oletettua arvokkaampaa.
Keskeisessä osassa museota on vanha, puinen akvaario. Se ei ole suurin tai komein nähtävyys, mutta sen salaisuus on juuri sen sisällä. Akvaarion takana oleva tarina kertoo elämän kauneudesta, ihmiskunnan uteliaisuudesta ja tieteellisen löytämisen ihanuudesta.
Akvaario on lahjoitettu museolle 1900-luvun alkupuolella. Sen tekijästä ei ole tietoa, mutta sen tiedetään olevan suomalaisen mestariseppän kädenjälkeä. Akvaario on tyyliltään melko yksinkertainen, mutta huolellisesti tehty – materiaaliksi on valittu kova tammi, lasi on puhdistettu ja liitokset puhdasta käsityöjälkeä.
Salaisuudeksi paljastuu akvaarion sisältö: Sen kirkas vesi ei olekaan vettä, vaan nestemäistä meripihkaa, joka on kovettunut hitaasti vuosien saatossa. Nestemäinen meripihka on kerätty Itämeren rannoilta ja tuotu akvaarioon antamaan sen vedelle kultainen sävy. Meripihka sisältää myös lukuisia hyönteisiä ja kasvien osia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina vuosituhansien ajan.
Tämä akvaario, yksinkertainen ja vaatimaton, kätkee sisäänsä aikakapselin, joka kertoo luonnon ja ihmisen sekä taiteen ja tieteen kohtaamisesta ainutlaatuisella tavalla. Sen kautta voimme aistia menneisyyden ja tulevaisuuden samanaikaisesti, nähdä jäljet ajasta, joka on kulunut ennen meitä, ja pohtia, millaisen jäljen me itse jätämme.
Akvaarion salaisuus muistuttaa meitä siitä, kuinka Suomen museoiden seinien sisällä on lukemattomia tarinoita, jotka avautuvat uteliaille katsojille. Ne kertovat menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, ihmisen ja luonnon suhteesta, taiteesta ja tieteestä. Kaikki nämä tarinat ovat osa yhteistä kulttuuriperintöämme.
Kuten akvaario, myös Kansallismuseo on aikakapseli. Sen sisältämät tuhannet esineet, dokumentit ja valokuvat ovat kaikki oma tarinansa arvokkaista hetkistä, ihmisten elämästä, mitkä ovat jättäneet jälkensä maamme historiaan. Ne ovat kokoelman kansallisia aarteita, joiden kautta voimme aistia, nähdä ja oppia menneisyydestämme – ja kenties paremmin ymmärtää nykyhetkeä ja tulevaisuutta.