Suomen museokulttuuri on yhtä moninaista ja värikästä kuin maamme historia itse. Näistä kulttuurin tyyssijoista on Suomen Kansallismuseo olemassaolon aikanaan saavuttanut poikkeuksellisen, miltei mystisen maineen. Tänään haluan jakaa teille tarinan, joka kutoo yhteen perintöä, mysteeriä ja kulttuuria tavalla, joka mielestäni kiteyttää sen, mitä Suomen museot edustavat.
Helsingin keskustassa sijaitseva Kansallismuseo on kuin aikakone, joka kertoo kiehtovan tarinan Suomen historiasta. Museo on tunnettu lukuisista arkeologisista löydöistä, taideteoksista ja historiallisista esineistä. Yksi vähemmän tunnettu tarina liittyy kuitenkin museorakennuksen uniikkiin arkkitehtuuriin.
Vuonna 1916 valmistunut rakennus on gemmailleen suomalaisen kansallisromantiikan ja taiteen jugendtyylin. Rikkaasti koristellut salit ja kokoelmat kertovat tarinoita menneistä ajoista, mutta yksi näyttely on jäänyt monelta huomaamatta. Pieni, maalattu tonttuhahmo, joka istuu yhden salin nurkassa savupiippunsa äärellä. Tämä tonttu kätkee taakseen tarinan, joka juontaa juurensa museon perustamiseen.
Hänen nimensä on Viljo, ja hän on museon alkuperäinen asukas. Legenda kertoo, että Viljo oli paikalla jo ennen kuin museon peruskiviäkään ladottiin. Rakennustyöläiset, jotka kuulemma kohtasivat Viljon, kertoivat, että hän varjeli työmaata ja auttoi työläisiä. Viljon läsnäolo toi onnea ja menestystä museoprojektille.
Tämän perinteen kunniaksi, arkkitehdit päättivät sisällyttää kuvan Viljosta museon lopulliseen suunnitelmaan. Näin syntynyt tonttu ei ainoastaan korista salia, vaan tuo esille yhdistelmän suomalaisen kansanperinteen mystiikkaa ja taiteellista ilmaisua, joka yhä elää museon seinillä. Viljoa etsiminen museon käytävillä on nyt osa Kansallismuseon kokemusta – seikkailu mennyttä aikaa, kulttuuria ja tarinankerrontaa kohti.
Suomen museot ovat paljon enemmän kuin esineiden tai teosten kokoelmia – ne ovat historian, tarinoiden ja kulttuurin ikkunoita. Niin kuin Viljon tarina osoittaa, jokainen museo, jokainen esineellä on oma tarinansa kerrottavanaan, tarina joka kutoo yhteen menneisyyden ja nykyisyyden, ja joka muistuttaa meitä siitä, että kulttuuri ja perintö ovat eläviä, hengittäviä ilmiöitä – eivät vain asiakirjoja tai esineitä lasikotelossa. Suomen museot kutsuvat meitä oppimaan, näkemään ja kokemaan – tarttumaan tilaisuuteen ja seikkailuun, joka odottaa jokaisen näyttelyn kulman takana.